Tuesday, 7 August 2012

Sananen epäsuorasta tv-tuotannosta

Epäsuora tv-tuotanto tarkoittaa sitä, että ohjelmaa ei tehdä suorassa lähetyksessä vaan se kuvataan ja editoidaan etukäteen. Itse pääsin kokeilemaan epäsuoraa tv-tuotantoa heti ensimmäisenä assembly-päivänä. Tehtävänä oli kierrellä eri puolilla areenaa ja kuvata tiloja sekä kertoa missä milloinkin mennään. Eli niin sanottu "behind the scene"-ohjelma.

Kuvaukset
Uskollinen kuvaajani Tatu
Kuvaajana toimi Tatu, jolla on kokemusta näistä touhuista paljon pidemmältä ajalta. Lähdimme kiertelemään pitkin areenaa ja pysähdyimme kuvaamassa mm. netcrew:n tiloissa, cateringissä, SaliAV:n tiloissa jne. Kaikissa paikoissa kaava oli sama: menimme tilaan ja etsimme paikan jossa valaistus ja kuvakulma on sopiva. Sitten mietittiin nopeasti mitä tilasta ja siellä mahdollisesti olevasta porukasta kerrotaan.Ja lopuksi vain filmi pyörimään. Välillä oli kyllä vaikeaa, kun sekoilin sanoissa ja unohdin mitä piti sanoa. Miten niin lyhyet "vuorosanat" voikin olla niin vaikeita? Jokuset naurut saatiin filmillekin, kun ei lähtenyt homma ihan niin kuin piti. Ongelmakohtia oli lähinnä se, että onko valoa tarpeeksi tai sopiiko tilaan mitenkään järkevästi kuvaamaan. Mutta muuten aika helppo homma, kun voi ottaa aina kohtauksen uusiksi.

Editointi
Kun kaikki paikat oli kuvattu, toimme nauhat editoitavaksi. Editoija ensin siirsi kaikki pätkät koneelleen ja sitä odotellessa minä kerroin mitä olimme kuvanneet ja miksi sekä mikä tulisi olla lopputuotoksen kokonaiskesto. Näin editoija tietää mihin kiinnittää huomiota editoitaessa. Seurasin alussa jonkun tovin editoijan työtä ja vastailin kysymyksiin joita vastaan tuli. Jossain vaiheessa meidän editti sai kiinni juonesta ja hoiti homman kunniakkaasti loppuun.. vaikka jouduimmekin ottamaan yhden otoksen uusiksi ja toimme kuvamateriaalin studioon juuri kun editti oli lähtemässä kotiin ;)

Lähetykseen ajaminen, insertti
Kuvaamamme materiaali näytettiin Assembly 2012 alkaa-ohjelmassa. Olimme aluksi studiossa ja teimme live-ohjelmaa. Sovitussa välissä ohjaamo piti huolen että tämä nauhoitus laitetaan pyörimään kesken ohjelman. Tällaista pätkää kutsutaan insertiksi. Se antoi meille aikaa live-ohjelmassa. Kerkesimme hengähtää ja selvittää erinäisiä ongelmia studiossa.

Yhteenveto
Kivaa oli inserttienkin teko. Oli suht paljon aikaa ja kohtaukset pystyi ottamaan uusiksi, niin halutessaan. Mutta ei tää myöskään ihan yhtä jännittävää ollut, kuin olla suorassa lähetyksessä. 


- Outi

Friday, 3 August 2012

Livenä telkkarissa

Tällä kertaa aion kertoa teille hiukan siitä, millaista on oikeasti tehdä TV-ohjelmaa. Minut nimittäin yllätettiin kertomalla että toimisin eräässä live-lähetyksessä "some-tipuna". Ei sinänsä iso rooli, mutta osa kuitenkin. Pääsisin tutustumaan AssemblyTV:n tekemiseen ihan oikeasti. Ohjelma oli aloitusohjelma vuoden 2012 Assemblyillä.

Suunnittelua
Ohjelman käsikirjoituksesta vastasi digikim. Hän kertoi minulle ohjelman idean ja kävimme läpi hiukan minun rooliani. Minun pitäisi lukea irkistä kommentteja ja käynnistää mahdollisesti yksi tai kaksi kilpailua, äänestystä tai galluppia irkissä. Lisäksi digikim halusi yhteyden Livecrew:n viime vuoden päätoimittajaan, plait:iin. Tässä hauskinta on se, että plait on tällä hetkellä Torontossa. Onneksi on olemassa Skype. Eli tehtävän kuvaan ei kuulu minun osaltani muuta uutta, paitsi se, että tällä kertaa kaikki esitetään suorassa lähetyksessä.

Ensimmäisenä mieleen tuli se, että miten kesken lähetyksen voin ilmaista digikim:ille, että minulla on kommentteja luettavaksi. En voi puhua hänen päälleen ja toisaalta isoja merkkejäkään ei voi antaa, jos vaikka satun olemaan kamerassa. Toisaalta en tiennyt miten edes tieto ohjaamosta kulkee meille studioon. Kaikki oli hiukan jännää!

Livenä telkussa
Ensinnäkin selitän hiukan miten studio ja ohjaamo toimii. Ohjaaja toimii ohjaamossa. Ohjaamo on eri huoneessa kuin studio. Ohjaaja seuraa kokoajan kaikkia kameroita sekä mitä me puhumme lähetyksessä. Lisäksi hän seuraa kelloa ja pitää muut ajantasalla siitä, missä vaiheessa lähetystä mennään. Lisäksi studion puolella on studio-ohjaaja. Meidän ohjelmamme aikaan tässä tehtävässä toimi Clara. Hänen tehtävänä on pitää huoli että studiossa kaikki toimii ja hän myös välittää ohjaajalta tulevia tietoja muille studiossa olijoille. Claralla ja kuvaajilla on kuulokkeet joista he kuulevat ohjaajamme kommentit. Jotta minä ja digikim pysyisimme kärryillä missä mennään, sopivat digikim ja Clara myöskin käsimerkeistä keskenään. Merkkejä oli mm. merkki siitä kuinka monta minuuttia studioaikaa on jäljellä tai kun aikaa oli jäljellä enää puoli minuuttia tai kun ollaan menty yliajalle.

Lisäksi meillä oli digikimin kanssa pienet merkit, joista pystyimme ymmärtämään toisiamme. Eli esimerkiksi jos meille on tullut kommentteja IRC:issä, niin hielutan kättäni vähäeleisesti tietyllä tavalla. Tässä oli se ongelma, etten voinut seurata kokoajan digikim:in käsimerkkejä, koska jouduin keskittymään näyttöön. Mutta sovimme sitten digikimin kanssa, että hän voi suoraan esittää minulle kysymyksiä, onko meille kommentteja. Se luettakoon normaaliksi keskusteluksi.

Vihdoin pääsimme aloittamaan. Studio-ohjaaja pyysi hiljaisuutta studiossa ja antoi merkin kun lähetys alkoi pyöriä. Eikun menoksi! Muuten ei jäänyt hirveitä muistikuvia siitä, mitä puhuin tai tein, mutta sen muistan että lavastuksia piti vaihtaa yhteen otteeseen aika vauhdilla. Meillä taisi olla aikaa 3 minuuttia, ennen kuin seuraava kohtaus olisi studiossa. Tässä hauskinta oli se, että sen lisäksi, että lavasteet vaihdetaan, minun piti yhdistää uudelleen irkkiin ja skypeen ja soittaa valmiiksi plaitille Torontoon, että yhteys on kunnossa. Syy yhteyksien uusimiseen oli se, että verkkopiuha jäi käytännön syistä lavasteiden kanssa eri paikkaan kuin koneeni ja ilmeisesti langattoman verkon käyttö ihan keskellä studiota aiheutti hiukan ongelmia muille. No, hyvin siinä kerkesi. Webbikameran kohdistaminen jäi hiukan hilkulle.

© Aleksi Kinnunen
Ainut ongelma kohdallani taisi olla se, että en ollut ihan varma milloin studio-ohjaaja "vapautti" meidät, eli milloin studiosta ei enää lähtenyt kuvaa tai ääntä. Kyllä sen yleensä huomasi, kun kuvaajat lopetti kuvaamisen, mutta silti hiukan hämmentävää. Mutta kivaa se oli silti!

Retro.. tai miksi sitä täällä kutsutaankaan
Lopuksi koko ohjelman tekoon osallistunut tiimi kerättiin kasaan. Kävimme ohjaajamme retun johdolla läpi, mikä meni hyvin ja missä olisi parantamisen varaa. En tiennyt tavasta etukäteen ja säikähdin, että missä mokattiin, kun minut huikattiin mukaan kokoukseen. Oikein hyvä tapa ja oli hyvä kuulla muidenkin kommentteja omilta osa-alueiltaan. Aina voi oppia uutta.

Seuraavaksi...

Seuraavassa blogitekstissäni aion kertoa, mitä tapahtuu kun ohjelmaa tehdään etukäteen. Se poikkeaa luonnollisestikin hiukan siitä, miten live-ohjelmaa tehdään. Siihen asti: Hyvää yötä! Tai oikein hyvää huomenta, mikäli luette tätä aamulla!

Outi